48. Pitkästä aikaa esteitä!

Ja vihdoin myös Nicke- postaus.

Eilen oli siis estetunti, viimekerrastakin jo pari kuukautta aikaa. Ja sen kyllä vähän myös huomasi. Verkattiin itsenäisesti ja Nicke tuntui tosi kivalta! Ajoittain se jopa vähän vei mua laukassa :D Mutta hyvä välillä niinkin. Se kulki kuitenkin kivasti tuntumalla heti vasemmassa kierroksessakin, joka yleensä vie enemmän aikaa.

Aloitettiin niin, että meidät jaettiin kahteen ryhmään, hevoset ja ponit. Oltiin ainoa hepparatsukko Elenan ja Peten lisäksi. Tehtävänä oli ensin tehä laukkavoltti puomin yli pitkän sivun lopun kulmaan, ja sitten ottaa raviin ja jatkaa toisella pitkällä sivulla olevien ravipuomien yli. Puomit olivat vasta sivun lopussa, ja sitä ennen piti mennä ravissa avotaivutusta. Tehtävää jatkettiin pariin kertaan.

Nicke meni heti ihmeen hyvin! Se ei hidastanut millekkään puomille, mikä sillä on ollut ennen tapana. Avotaivutuksetkin meni odotettua paremmin, vaikka oonkin niitä treenannut jonkin verran itsenäisesti. Sama tehtiin myös toiseen suuntaan.

Sitten aloitettiin hyppääminen. Laukkavoltin puomi nostettiin pystyksi, mutta se piti onneksi mennä ihan suoralla linjalla. Vaan eipä paljoa lohduttanut! Sen jälkeen ei ollut edes mitenkään erityisen tiukka käännös oikealle, mutta hups. Jatkettiin eri suuntiin, ja ei siitä sen enempää.. Nicke kuitenkin hyppäsi tosi rohkeasti :)

Huii!

Kuvista kiitos Annille :)

Seuraavaksi piti mennä pieni pysty, jonka alla oli uusi matto. Kävin näyttämässä sitä Nickelle jo alkutunnista, mutta hui kun oli jännää... Yhden kiellon jälkeen mentiin ravissa ja Nicke hyppäsi hyvin.

Ööää, nyt en enää muista kunnolla tehtäviä. Seuraavaksi taisi mennä niin, että mentiin mattopysty toisesta suunnasta, ja siltä jatkettiin diagonaalilla olevalle laineelle, ja sen jälkeen okserille ja siitä linjalla olevalle puupystylle. Nicke ei muistaakseni kieltänyt kertaakaan tällä tehtävällä, vaikka vähän epäilinkin lainetta ja okseria. 

Nyt on pakko myöntää, ettei ole mitään muistikuvaa missä järjestyksessä lopputunnista hypättiin :D Pari turhaa kieltoa mahtui matkaan, ja radalla en kerennyt yhtään keskittymään askeliin, vaan enemmän siihen että päästiin esteistä yli. Vikalle radalle nostettiin jonkin verran (tosin menin mielelläni matalempana kuin muut lopuksi), ja meinasin jo kysyä, että voisinko mennä okserin pienempänä.. En kuitenkaan saanut suuta avattua ja yli mentiin ihan hyvin (ainakin toisesta suunnasta). 

Välillä jo ennen esteitä ajattelin, että tästä ei hengistä selvitä, mutta kumma kyllä tässä juurijajuuri elossa ollaan. Tämä on todella tyhmä ajattelutapa joka ei yhtään paranna esteiden ylittämistä, mutta ehkä mä siitä vielä eroon pääsen.. :)

Ensi maanantaina taas hyppäämään, eiköhän tää ala jo jotenkin sujumaan, kunhan saadaan  taas hommasta kiinni :)